blokkiblogi.blogspot.com
Naiseuskoe: Hämmentävää miten paljon joskus auttaa se että menee perseelleen
http://blokkiblogi.blogspot.com/2010/05/hammentavaa-miten-paljon-joskus-auttaa.html
Tiistai 4. toukokuuta 2010. Hämmentävää miten paljon joskus auttaa se että menee perseelleen. Juoksuprojekti on käynnissä ja se on kivaa. Kymppi hujahtaa jo ilman suuren suurta tuskaa, vaiks olin ihan varma että hyydyn sata metriä ulko-ovesta kun en ole sitä reenannu kunnolla. Rauhottaa päätä kanssa kun viipottaa menemään polulla. Nyt menis mainiosti jos tää ongelma ottais ja katoais, ei ole mennyt syömisten kanssa näin hyvin sen jälkeen kun olin 12, olis kivaa nauttia siitä enempi. Not someday, Today!
blokkiblogi.blogspot.com
Naiseuskoe: marraskuuta 2009
http://blokkiblogi.blogspot.com/2009_11_01_archive.html
Maanantai 30. marraskuuta 2009. Hyvät uutiset ensin: syöminen on normalisoitunut kivasti. Se meni siihen että dumlelakusta tuli jumalaton ällötys ja ähky, olin pari päivää käytännössä syömättä (käytännössä koska en laske kahvimaitoa ja kurkkusiivuja dippikastikkeella koska ainakin yritän olla sitä mieltä ettei se ole ruokaa), tämän jälkeen ruokahalu alkoi palailla. Enkä ole ahminut (toinen hyvä uutinen, aplodeja) juurikaan. No juu ei mikään suuri oivallus, mutta puhdisti ilmaa jotenkin myöntää että minus...
walkingonabrokenglass.blogspot.com
Walking on a broken glass: helmikuuta 2009
http://walkingonabrokenglass.blogspot.com/2009_02_01_archive.html
Walking on a broken glass. Maanantai 16. helmikuuta 2009. Viimeinen sivu ei anna enää syödä sanoja, on pakko palata tähän todellisuuteen. Vihreä viltti valuu sammalmättäänä harteiltani, kun kävelen keittiöön. Yhtäkkiä yksinäisyys iskee avokämmenellä kasvoihin ja kyyneleet nousevat ylös pistelevän polttelevana merenä. Lattia on kylmä ja kova kun käperryn jääkaapin juureen ja itken ulos ikävääni. Minulle huudetaan moniäänisenä kuorona, josta äänet jotka mieluummin unohtaisin kaikuvat kirkuen,. Minä ja minu...
walkingonabrokenglass.blogspot.com
Walking on a broken glass: huhtikuuta 2009
http://walkingonabrokenglass.blogspot.com/2009_04_01_archive.html
Walking on a broken glass. Lauantai 25. huhtikuuta 2009. Sunnuntai 12. huhtikuuta 2009. Meistä kumpikaan ei tule lausumaan näitä sanoja:. Monta kertaa näin käy: kaikki päälle ei näy / Suutuit, kun et päässyt mun suljettuihin huoneisiin / tahdoit tietää, miksi aina puuttui vielä palanen / miksi harhailin ja väistin / Voi, jos itsekin tietäisin.” (Pmmp: Kiitos). Sillä meistä molemmista puuttuu vieläkin monta palaa, me olemme epätäydellisiä ja keskeneräisiä, me pelkäämme ja pakenemme, mutta yhdessä, yhdessä...
walkingonabrokenglass.blogspot.com
Walking on a broken glass: joulukuuta 2009
http://walkingonabrokenglass.blogspot.com/2009_12_01_archive.html
Walking on a broken glass. Lauantai 5. joulukuuta 2009. Kuka minut laatikkoon laittoi? Tuskanhikinen yö ei anna armoa. Pyörin, kierin ihostani suolaantuneissa lakanoissa, tukka liiskana niskassa. Ulkomaailma sulaa sisälleni ja sisukseni ulos, ajatukset heijastelevat ikkunalasista. Sisukset painavat, sydän painaa. Joku on pistänyt siihen piikillä pahaa, avannut taas aortan ja leikannut kaiken kauniin pois. Laura Reseau: Red glass). Miksi minun sydämeni on aina niin kova, kuin kuukivi? Varpaat tikittävät&#...
walkingonabrokenglass.blogspot.com
Walking on a broken glass: Hulluuden rajalla
http://walkingonabrokenglass.blogspot.com/2009/12/rajalla.html
Walking on a broken glass. Lauantai 5. joulukuuta 2009. Mitä aavemaisemaksi muutun, sitä lähemmäksi kummitukset kulkevat. Tyhjyys jättää tilaa talonvaltaajien tulla, ikivanhojen muistojen nousta pintaan, haavojen aueta uudestaan. Uusiakin arpia ilmestyä. Niin paljon, että seison jo passeineni hulluuden rajalla, diagnoosini viisumiin lyijykynällä raapustettuina. Hirviöt nostavat päätään meren syvyyksistä, lasijään alta. Eivät ne nuku, eivät, eihän paha koskaan. Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom).
walkingonabrokenglass.blogspot.com
Walking on a broken glass: tammikuuta 2009
http://walkingonabrokenglass.blogspot.com/2009_01_01_archive.html
Walking on a broken glass. Lauantai 31. tammikuuta 2009. Ihanille ja vähemmän ihanille kommentoijille. Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, jotka sinnikkäästi jaksatte kahlata tekstejäni tekstin jälkeen läpi. Yritän kommentoida takaisin aina kun ehdin, ette osaa edes aavistaa, kuinka paljon kaikki lämpimät ja ymmärtävät kommenttinne ovat minua rohkaisseet ja auttaneet huomaamaan, etten ole yksin enkä ainoa. Kyllä, juuri siksi olen leikellyt ihoni palasiksi, tuhonnut maksani, asunut tuhansia tunteja...
blokkiblogi.blogspot.com
Naiseuskoe: helmikuuta 2010
http://blokkiblogi.blogspot.com/2010_02_01_archive.html
Maanantai 15. helmikuuta 2010. Kaikki on taas rumaa. En jaksa edes välittää siitä ettei sen pitäisi olla minulle totta. En halua olla tässä vartalossa. Enkä tässä mielessä. Sunnuntai 14. helmikuuta 2010. En oksentanut eilen. Vaikka olisi ollut syytä. Ja mieli teki. Ihan hirveästi. Ja vitutti kerta kaikkiaan kaikki ja vatsassa painoi ja ällötti. En silti. HA! En ole vielä päättänyt oliko tämä aamu parempi vai huonompi sen takia, aika paska yhtä kaikki. Mutta silti. Enpäs. Oksentanut! Kaikki on kesken ja s...
blokkiblogi.blogspot.com
Naiseuskoe: kesäkuuta 2010
http://blokkiblogi.blogspot.com/2010_06_01_archive.html
Torstai 17. kesäkuuta 2010. Se nuhakuume räkätauti jatkui sitten neljä viikkoa. Mahtavaa. Nyt helpottaa, onneksi, töissä asiakkaat tykkää kun ei aivastele niitten päälle. Mutta tällä erää toistaiseksi hei-hei. Jos fiilistä tulee, avaudun tänne, mutta muuten yritän ottaa kiinni tästä normaaliudesta nyt kun voin, ja palailen päivittämään kun jaksan ajatella tätä taas. So you think you can fly. Not someday, Today!
blokkiblogi.blogspot.com
Naiseuskoe: syyskuuta 2010
http://blokkiblogi.blogspot.com/2010_09_01_archive.html
Tiistai 21. syyskuuta 2010. En halua lietsoa sairautta Miehekkeenkään takia. Aiemmin suhde ei sinäällään ollut sairauden yli menevä prioriteetti, tungin ne tyynesti samaan lokeroon elämässäni, vaikken halua satuttaa Miehekettä. Olen alkanut tajuamaan miten tärkeä suhde on minulle. En lähtisi enää. Pitkään tuntui siltä, ettei syömisongelmani ole Miehekkeen asia, nyt ajatus tuntuu absurdilta. Tottakai se on. Et näin. Mikä ei ole muuttunut, en edelleenkään ole saanut juuta tai jaata sille mikä kropassa ...