unohdetussateatterissa.blogspot.com
Läpikulkijoita: marraskuuta 2011
http://unohdetussateatterissa.blogspot.com/2011_11_01_archive.html
Sinun varjosi näin lankeavan. Snowdonian vuorten ylle,. Tavoittavan jälkeni lähellä lehtimetsän rajaa. Kolmeen päivään ei matkani varrella peuraa,. Mutta vielä tunnen tien. Laaksossa odottavat paluutani,. Sytyttävät öljylyhtyjen liekit ja. En kaipaa laskeutumista,. En suurten tammipuiden vihertävää yötä,. Näillä poluilla kuljin jo kerran. Turhaan sinä istut odottaen nousuvettä,. Turhaan niillä laitureilla joilla kaikuvat. Tiedäthän, emme ole tapaava Córdobassa,. Luvuttomia ovat aamut lähtevien laivojen,.
unohdetussateatterissa.blogspot.com
Läpikulkijoita: joulukuuta 2013
http://unohdetussateatterissa.blogspot.com/2013_12_01_archive.html
Uneni läpi etääntyvät askeleet,. Jättää itseni nukkumaan seinänpuoleiseen hämärään. Nojata ikkunaan toisessa huoneessa. Kuin ei olisi koskaan lähtenyt. Ja alhaalla kadulla sinun kapea hahmosi. Valkoiset hihansuut, kirjailtu helma. Korkealla kaartuvat kaupungin varjot. Sormenpäistäsi kohoava valo, syvä humina. Ja katulyhdyt särkyvät helähtäen. Lasinpalat kuin kevyet hiutaleet,. Välkehtien sinä tanssit,. Tanssit yhä paljain jaloin. Toisessa huoneessa, seinän puolella. Header photo by laura-makabresku.
unohdetussateatterissa.blogspot.com
Läpikulkijoita: lokakuuta 2011
http://unohdetussateatterissa.blogspot.com/2011_10_01_archive.html
Sinertävien vuorten keskellä valvon yötä. Joka on poistuva erämaan taakse,. Kulkeva edellä pyhäkköön matkaavia miehiä. Yhä nostattaa nuotioni ilmaan. Ei sadetta, ei sadetta lainkaan. Ja alapuolella vaeltavat eksyneet vuohet,. Muistavat ruohon ääntä ja. Silmäluomieni takana hiilloksen värit. Ja kaukaisten setripuiden tuoksu. Odottavat seitsemännen haukan paluuta. Silmiä heillä ei ole, he eivät näe muuta kuin pimeää.". Header photo by laura-makabresku.
unohdetussateatterissa.blogspot.com
Läpikulkijoita: syyskuuta 2010
http://unohdetussateatterissa.blogspot.com/2010_09_01_archive.html
Pariisiin, Montmartren varjoihin. Minä kävelin läpi uneliaiden katujen,. Unohdettujen öiden ja kalkkikaivosten. Kadotin itseni pehmeisiin kuiskauksiin. Maailmojen välisellä rajalla taivas laskeutuu. Merivirtojen ylle syvänsinisenä huntuna,. Kohdatakseen viimein utuisen heijastuksensa. Hiljentyneellä ulapalla, jolla puhaltavat. Enää vain yksinäiset sumutorvet. Rannan viileään hiekkaan askelteni ketju. Etsiessäni kadonneiden viestejä ja vanhoja purjelaivoja. Ensiksi nämä seitsemän paljastusta:. 5 Minua lai...
unohdetussateatterissa.blogspot.com
Läpikulkijoita: tammikuuta 2011
http://unohdetussateatterissa.blogspot.com/2011_01_01_archive.html
Näillä tuulen kuivattamilla teillä. Meidän hahmomme piirtyvät pitkinä ja kapeina. Öljyä ja tervaa,. Tässä ovat vuodet,. Joiden aikana katsoimme toisaalle. Älä päästä minua lähemmäs. Vailla ääntä liukuivat unet katuja pitkin. Alas muuttuvia portaikkoja,. Peitetyt kasvot välttivät puhetta,. Ja osoittivat viimeistä tapaamispaikkaa. Jossa maanpaon jälkeiset illuusiot. Terävät piirteensä kätkevän kulkijan. Silmiä heillä ei ole, he eivät näe muuta kuin pimeää.". Älä päästä minua lähemmäs.
unohdetussateatterissa.blogspot.com
Läpikulkijoita: toukokuuta 2011
http://unohdetussateatterissa.blogspot.com/2011_05_01_archive.html
Ei laivaa Sand Islandilla. Vaeltaa lounaistuuli myöhäisen kalasääsken äänin. Ja yhä on oleva aikaa. Neljä vuotta vailla kulkijaa. Ja kokkapuun jakamaa taivasta. Sekoittaen pöydälle läikähtäneen musteen. Jatkavat varjot hiljaista merenkäyntiään. Ja odottaen hetkeä, jona. Ja yhä on oleva aikaa. Ylle sillan ja veden,. Nukkuvan talon jonka vaiheilla. Laskeutunut hämärä katsahtaessani tielle. Silmiä heillä ei ole, he eivät näe muuta kuin pimeää.". Ei laivaa Sand Islandilla. Header photo by laura-makabresku.
unohdetussateatterissa.blogspot.com
Läpikulkijoita: tammikuuta 2012
http://unohdetussateatterissa.blogspot.com/2012_01_01_archive.html
Hiljainen on eksyneiden uni pahamaiden alla,. Välillä saven ja ruskohiilen. Vain yksi on koira joka ulvoo,. Vaeltavaa keltainen sumu joka yli. White Riverin etsien käy. Raapiva hengitystä onttojen miesten. Tahdon nähdä keskipäivän kulkijan poistuvan. Tuulenkiertojen lailla, valepuvussa. Salakavalana vailla seuraajia värittömin varjoin. Kohottavan kevyesti hattunsa liertä. Suljetuille verhoille ja hahmolle, joka voisi olla hän. Nyökäten vieraan tavoin,. Ullakolla tähtien tutkijat nojaavat kaukoputkiinsa ja.
unohdetussateatterissa.blogspot.com
Läpikulkijoita: toukokuuta 2012
http://unohdetussateatterissa.blogspot.com/2012_05_01_archive.html
Herättyäni sain kuulla olevani Cartagenassa. Takanani sata meripeninkulmaa ja. Lyijykaivoksen luona tapasin nomadin,. Paljasjalkaisen, vaaleaan pellavaan verhotun. Pengermän varjossa kuunteli tarinaani. Suljetuin kasvoin, kirjoitti sanoja hiekkaan. Kysyi, mitä minulle tapahtui. Vastauksen sijaan annoin takkini kahdesta dublonista,. Kiristin olkavyön ja käännyin lähteäkseni. Kun kauppiaat satamassa ovat vaiti. Silmiä heillä ei ole, he eivät näe muuta kuin pimeää.". Header photo by laura-makabresku.
unohdetussateatterissa.blogspot.com
Läpikulkijoita: joulukuuta 2010
http://unohdetussateatterissa.blogspot.com/2010_12_01_archive.html
Viimeiseen vaunuun älä katso. Katukiveyksellä palaneita filminauhoja,. Joiden läpi kukaan ei tanssinut. Ja ohjaksia pitelevät kädet,. Tämä on talo, jossa esi-isät puhuvat kattokruunuissa vierailla kielillä. Uunin takana yksitoikkoinen laulu ja murustelevat päästäiset. Marttyyrikertojat sulkakyniensä suojassa eivät tienneet, että. Kellarin salaisessa holvissa palavat aikamatkaajien lyhdyt, sammumattomat. Ja labyrinttikäytävillä makuulla hunnutettujen primadonnien varjot. Kaivoskuilun ja pirstoutuvan lasin.
